Pari tuntia Heikin lähdön jälkeen alettiin Mattia ja pientä joukkoa suomalaisia sotavankeja siirtää junavaunuihin, joissa oli jo valmiiksi muualta tulleita vankeja. Päivä oli 24. maaliskuuta 1940. Matti ymmärsi sotilaiden puheista, että matka veisi Siestarjoelle lähelle Leningradia, aivan kuten Heikki oli sanonut. Junavaunu oli varsin epämukava ja haisi ulosteille ja virtsalle. Vaunuun oli tehty muutama makuulavitsa lankuista, mutta ne olivat jo tarkassa käytössä. Grjasovetskista tulleet vangit olivat ainoat suomalaiset vaunussa ja he pyrkivät menemään ahtaassa vaunussa kaikki yhteen nurkkaan.
– Tietääkö kukaan mikä on homman nimi? kysyi yksi suomalaisista.
– Meidät kuljetetaan Siestarjoelle toiselle vankileirille. Ilmeisesti sotavankien luovutus tapahtuu myöhemmin sitten, vastasi Matti.
– Toivottavasti matka menee joutuisasti. Täällä vaunussa ei kyllä mielellään ole kovin kauan. Mistähän asti nämä muut vangit ovat tulleet, kun ovat aika sairaan ja nälkäisen näköisiä? Jopa meihinkin verrattuna!
– Olin kuulevinani Viron kieltä ainakin. Muita kieliä en oikein tunnista. Onneksi meillä kaikilla on hyvät varusteet päällä eikä niitä ole otettu pois tuolla leirillä. Ainakin tänne leirille tullessa oli nimittäin melko kylmää kyytiä, kun eihän näitä vaunuja mitenkään näytetä lämmitettävän, sanoi Matti.
Miehet odottivat ja odottivat, että juna lähtisi liikkeelle, mutta jostain syystä se seisoi paikoillaan. Ovet oli tiukasti suljettu, eikä huutoihin vastattu. Illan suussa miehille alkoi tulla tarve käydä tarpeilla ja he katsoivat ympärilleen, oliko vaunussa paikkaa, joka oli tarkoitettu sitä varten. Ahtaassa vaunussa oli vaikea nähdä, mutta lopulta yksi miehistä huomasi reiän lattiassa. Helpottuneina miehet lähtivät sitä kohti. Siirtyessään kohti reikää pysäytti heidät ylimmältä lavitsalta kuuluva vihamielinen huuto. Matti kulki viimeisenä ja katsoi ylös. Nuoren näköinen vanki huusi venäjäksi jotain ensimmäiselle suomalaiselle vangille. Suomalaisella vangilla oli päässään karvahattu ja käsissään lämpimät rukkaset ja Matti ymmärsi, että nuori vanki vaati niitä itselleen. Ilmeisesti maksuna vessan käytöstä.
Aatteen puolesta 