Henna Siekkinen on 44-vuotias esikoiskirjailija. Hän asuu Espoossa aviomiehen ja kahden lapsen kanssa.
Henna syntyi Imatralla, johon kirjan kulku osittain sijoittuu. Ammatiltaan hän on suuhygienisti.
Projekti alkoi Lontoossa
Henna asui kuudetta vuotta Lontoossa, kun hän aloitti kirjoittamaan kirjaa vuonna 2006. Siellä säännöllisesti piinaava koti-ikävä sai kiinnostumaan oman suvun historiasta ja hän koki osittain samaistumista isoisoisänsä kohtaloon tämän ollessa vankina Siperiassa – siihen valtavaan ikävään, kotimaan muistojen kultaantumiseen ja perheen ikävöimiseen, johon ei vieraassa maassa saanut helpotusta.
Etäisyys kotimaahan ja perheeseen toi kuitenkin myös uudenlaisen perspektiivin oman suvun historiaan.
Miksi isoisoisäni kohtalosta ei puhuttu? Pitäisikö sitä hävetä? Mitä isoisoisäni elämä kertoo minusta ihmisenä? Vastaus on, että se ei kerro minusta mitään, eikä kenestäkään muustakaan sukuni jäsenestä vaan se kertoo siitä suuresta surun määrästä, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle perintönä. Se kierre oli katkaistava ja minä tein sen tällä kirjalla.
Ehkä kirjani tuo apua myös toisille suvuille, joilla on samanlainen tausta. Toivon niin, sillä häpeän taakka on raskas kantaa, vaikka sitä ei tietoisesti siirretäkään seuraaville sukupolville.
Projektin eteneminen
Kirjan kirjoittamisen aloittamisesta sen valmistumiseen kului lähes 10 vuotta. Tähän aikaan mahtui muutto Suomeen ja lapsien syntymät, jolloin kirjan kirjoittaminen jäi lähes tyystin pitkiksikin ajoiksi.
Aatteen puolesta -kirja oli vaikea kirjoittaa esikoiskirjailijalle. Olin monta kertaa luovuttamassa, koska tunsin olevani täysin hukassa käsikirjoituksen kanssa. Olisi ollut helpompaa kirjoittaa jostain täysin fiktiivisestä aiheesta.
Mutta sitten kohtalo puuttui peliin ja sain eräillä lasten synttäreillä tutustua kirja-alan ammattilaisiin, joilta sain valtavasti apua projektin saattamisessa loppuun. Se oli vapauttava kokemus viimeisen kerran lukea koko käsikirjoitus läpi ja todeta, että se on valmis.
Tarvittavan tiedon määrä tämän tyyppisen kirjan kirjoittamisessa oli valtava ja osa tiedosta oli vaikeasti saavutettavissa. Mielenkiintoisimmat lähteet löytyivät vanhoina lehtileikkeinä ja kirjoina yksityishenkilöiden pöytälaatikoiden pohjilta, missä ne olivat lojuneet vuosikymmeniä.
Oli jollain tapaa surullista huomata, miten kommunismin häpeäleima ja pelko paljastumisesta olivat vielä vahvana näiden yksityishenkilöiden puheissa. Toivon todella, että tämän kirjan myötä moni muukin kokisi pystyvänsä avoimesti puhumaan vastaavista asioista. Ja hyväksymään ne asiat osaksi omaa historiaansa. Nimittäin se on nimenomaan sitä, historiaa.
Aidot kirjeet Siperiasta
Kirja jakautuu kolmeen osaan. Hennan isoisoisän lähettämät kirjeet ovat kronologisessa järjestyksessä osassa II. Niitä ei ole muokattu muuten kuin muuttamalla ihmisten nimiä.
Ainoa asia, joka kirjassa olevista kirjeistä ei välity lukijalle on se miten huolellisesti ja tunteella Matti on täyttänyt saatavilla olevan paperinpalan kauniilla käsialallaan. Ja miten puhkiluetun näköiset kirjeet ovat. Siksi valitsin kirjan kansiin yhden kirjeistä – sen joka itseäni kosketti eniten.
Ajankohtaisuus
Itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta, mikä tekee kirjasta ajankohtaisen, koska sen juoni sijoittuu Suomen historian merkittävimpiin vaiheisiin.
Vaikka Aatteen puolesta -kirja sijoittuu 1920-1950-luvuille, on se silti ajankohtainen myös tämän päivän Suomessa. Lukija saattaa huomata näissä vuosikymmenten takaisissa tapahtumissa yhtymäkohtia nykymaailmaan.
Usko johonkin parempaan repii edelleen perheitä hajalle ja saa ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja. Enää ei ole punaisia ja valkoisia, nykyään on muslimeja ja kristittyjä.
Aatteen puolesta 